Pulla oli ihana koiramummo, josta kaikki piti. Nyt vaan tuli päivä eteen että ei ollut enää kaikki hyvin, viikolla sitä alkoi nähdä Pullasta että jokin on vialla. Viime yö meni huonosti minulla sekä Pullalla, levoton yö. Aamulla heräsin kun Pulla läähätti rankasti, päästin ulos pissille. Sieltä tuli ihan kohtalaisen hyvin, peräpää heitti ja läähätys. Herätin mieheni ja sanoi että kaikki ei ole oikein Pullalla. Hän sitten käytti etupihalla ja tuli että paras käydä eläinlääkärillä tänään, Iisalmeen eläinklinikalle ja siellä röntgenkuvattiin maha pulla ilman rauhoitusta pöydällä maannut. Muutokset pahoja, jotain ylimääräistä mahassa, oliko vuotanut?, kasvainta?, maksa ja munuaiset aika huonossa kunnossa. Toteamus eläinlääkäriltä että hyvä jos viikonlopun yli menee. Paras ratkaisu oli päästää mummo-pulla kivuistaan. Vuosipäivä olisi ollut 22.2. 13 vuotta.
Itse olin töissä kun sain puhelun mieheltäni, langan päässä oli hiljaista, siitä tiesi että Pullaa ei ole enää.
Pullalle:
Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren,
aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.